Aava kävi tällä viikolla pitkästä aikaa huollossa. Viime kerrasta oli aikaa noin 3-4kk olosuhteiden, (vatsaepisodin ja siitä toipumisen) takia. Vähän jännitti kuulla mitä kremppoja pennukkaalla on, vai onko mitään. Ihmetyksekseni Aava oli melkolailla priima rankatasosta sisäelimiin asti! Hieman oli paksusuolessa jumia ja normaaleja lihaskireyksiä selässä, kun oikein etsimällä etsittiin jotain hoidettavaa. Vitsit, on kyllä mahtava juttu että Aava tuntuu pysyvän kunnossa vauhdistaan huolimatta!

Tässä on nyt vähän hidasteita matkassa, mutta ollaan treenattu semmoisia juttuja mitä pystytään tekemään. Oon vahvistanut kapulan luovutusta kapuloita ja suuntia varioimalla. Metalli oli alkuun hyi yäk, mutta kun en lähtenyt pakottamaan vaan annoin Aaviksen husia kapulaa minkä kerkesi, Aava lopulta alkoi nostaa myös metallia. Tunnari sujui paremmin kuin koskaan ennen, vaikkei noin pieni kepakko oikein Aaviksen hilpeään luonteeseen meinaakaan istua <3 Aava kun rakastaa pienten esineiden viskelemistä..

Kaukoissa oon ollut melko skeptinen moniin juttuihin, mutta Aavis on todistanut mun epäilykset vääriksi. Koiran voi tosiaankin opettaa teknisesti tooosi taitavaksi, kun vaan.. OPETTAA :D 

Paikalla istuminen onnistuu vaivatta 2min verran. Siitä eteenpäin Aavan ilmeestä näkee, että täytyy keskittyä paljon. Vaalitaan siis jatkossakin suuren suuren itseluoton vahvistamista niin hyvä tulee.

Aava on kyllä ihana koira. Se on myös jollain tapaa niin hellyttävän suora tyyppi. Esimerkiksi kun tulee kotiin, se juoksee usein sivulle rapsutuksia vaatimaan. Sivulta on saanut palkkaa, niin sinne kannattaa mennä. Aava palkkautuu herkuista tosi hyvin, mutta juuri hoksasin että nimenomaan lelujen palkkausarvoa täytyisi opettaa enemmän. Oon ottanut sen itsestäänselvyytenä, että Aava tietää lelun olevan palkka. Toki se sen varmaan tietääkin, mutta leikkimistä ei voi kyllä vahvistaa liikaa :)