Viime viikolla tehtiin meidän huonoin treeni ikinä. En ajatellut kirjoittaa siitä sanaakaan, mutta oivallusten jälkeen voin jo muistella tuota epäonnista tokoilua ihan hyvällä. Siitä opin nimittäin loppujen lopuksi tosi paljon! Syy pohjamudissa rypemiselle juonsi juurensa yllättäen omaan käytökseeni. Jos villitän Aavaa treenikentällä huolella, en kai voi odottaa että se pystyisi tekemään ja ottamaan vastaan / kuuntelemaan mua, kun aina kotitreeneissä oon ollut paljon maltillisempi? Niimpä niin. Aavan seuruuolemus palautui onneksi parissa päivässä entiselleen, joten mitään isoa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Sunnuntaina Aavis tekis erinomaisesti hyppyä, jee :)
Eilen Aava täytti yhden vuoden verran <3 Kaunis, viisas ja hassu se on. Ennen kaikkea ystävällinen ja avoin <3
Tänään käytiin Plantagenilla treenaamassa kaverien kera, ja voi että kuinka hyvin Aavis teki! Otin varuiksi kehiin käyttämättömän valttikortin; lihapullat. Seuruupätkät, p-makuu, vauhtinoudot ja jäävät sujuivat ihan nappiin. Aavis oli iloinen ja keskittyi valtavan hyvin. Pohjanoteerauksen jälkeiset oivallukset olivat kyllä kuin kultasuoneen olisi osunut. Osaan jatkossa olla edes hieman enemmän Aavan arvoinen ohjaaja.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.