aava2.jpg

Eilen oli tokovalmennus. Teemana olivat perusasiat, ja Aavan kanssa paneuduimme seuruun peruuttamiseen, ohjattuun noutoon ja tunnariin. On kiinnostavaa, että lopulta treenin oivallukset liittyivät kuitenkin jumittamiseen purkamiseen, ketjuttamisen jokaisen osan muistamiseen (ei saa oikoa) ja koiran arvaamiseen. 

Peruuttaminen: Puuttuva osa.. Tämä on ollut vaikeaa opettaa, ja olen luovuttanut suorastaan asian kanssa. Onneksi eilen käytiin hommaa läpi! Aava nappasi heti ensimmäisistä palkkauksista sen, että "Aaa tässä kuuluu seistä!", ja lähti peruuttamaan kyllä, mutta teki sen yksinään aueten pahoin. Tyyppi kipitti villisti takavasemmalle ennen kuin ehdin ottaa varsinaista askeltakaan. Sitten kun tuli tarpeeksi monta palkatonta toistoa, Aava veti kunnon jumit päälle, eikä enää edes istunut perusasentoon :D Tässä oli tuhannen taalan paikka purkaa jumia. Neuvot olivat tosi hyviä: ei saa oikoa mutkia, pitää aloittaa pienestä, jumista ei pidä huolestua, täytyy itse uskoa että hyvä tästä tulee ja jumittavaa koiraa täytyy palkata kaikesta pienestäkin että sen saa takaisin kuulolle. Luulen että tuon konflikti-tilanteen oikein läpiviemisen jälkeen Aava jollain tapaa alkoi luottaa paremmin muhun ja ylipäätään tokoiluun, koska se tuli illalla kotona ihan kiinni jalkoihini nukkumaan. Katsoikin ihan eritavalla muhun, luottavaisemmin. Koska itse olen pelännyt paljonkin juuri näitä tilanteita, joissa Aava vetää jumit päälle, enkä tiedä mitä tehdä. Oli huojentavaa kuulla kyseessä olevan aika perinteinen bortsujumi. Treenit jatkuu, varsinainen peruuttaminen on yhä osaamaton taito, mutta uskon että opitaan tämä lopulta näillä ohjeilla!

Läpi lopputreenien oli suuria vaikeuksia saada Aavaa istumaan sivulle :O Näissäkin tilanteissa täytyy palkata, palkata, palkata yrittämisestä. Ei kuitenkaan auttaa tai ottaa koiralta hänen tehtäväänsä itselleen. Eli Aavan pitää osata tulla sivulle, eikä -mulla- pidä olla vaikeuksia saada Aavaa perusasentoon, mutta tämän pitää tapahtua oikeassa järjestyksessä. Aavalle tulee välittää se fiilis, että hänen juminsa on huomattu, mutta että tilanne on hallinnassa eikä ole kiirettä tai muuta painetta. Aavalla oli tosi tutkimaton ilme, kun se seistä pönötti sivullani. Joko epävarma tai sitten itsevarma mutta ihmettelevä.

Ohjattu: Tehtiin alkeita, jonkinlaiset pohjat meillä on, mutta en ole varma mitä Aava osaa ja mitä taas arvaa. Itselle tuli huomioita ketjun jokaisen osan tärkeydestä, mutta ei saa jumittaa johonkin tiettyyn etäisyyteen. Apuohjaajan kanssa olisi hyvä tehdä tätä liikettä. Aavan kapulannostot olivat ihan priimaa! Ällistyttävää! Palkkasin lennosta nameilla, mutta silti oli kovasti vauhtia ja mielestäni hyvä voima.

Tunnari: Aava ei osaa nuuskia. Se on etsinyt kyllä omaa pelloista yms., mutta koska väärät ovat olleet joko isona kasana tai kokonaan poissa, Aava lopulta tuo kapulan näön avulla noutona. Luulen myös Aavan olevan sellainen koira, jonka tunnari tulee pysymään hyvänä vain säännöllisellä treenillä, mikä on tietysti loogista, mutta eroaa niin paljon Piitun tunnarista. Toisaalta Aava on muutenkin tuijottelijatyttönen, hän tykkää katsella ulkona kaikkea. Koiran luonnetta arvostaen eteenpäin.

Hyviä pointteja taas!