Pitkästä aikaa täällä!

Kun käy ulkopuolisten kouluttajien -yksittäisissä- treeneissä, olisi hyvä muistaa pitää suojamuureistaan kiinni. Ei ikinä pitäisi päästää ketään ulkopuolista sinun ja koirasi yhteiseen kuplaan. Voi mennä vuosia, että löytää taas oman äänensä ja uskaltaa tehdä omalla tyylillään. Harrastamisessa on aina kyse iloa tuovista asioista. Kun aloitin tokon treenaamisen tosissani vuonna 2007, tiesin mitä haen ja millä keinoin. Perustin kouluttamiseni tarjoamiseen ja koiran haastamiseen sitä kautta. Oikeaan opettamiseen. Eikä se huono tie ollut: Piitusta tuli tokovalio 2,5-vuotiaana. Piitu on luonnollinen ajattelija ja miellyttämisenhaluinen koira, mutta sen pehmeys haastoi kyllä ohjaajaa ajattelemaan ja olemaan askeleen edellä. Ei Piitun kanssa voinut upottaa sen luonnetta johonkin muottiin ja jättää koiran herkkää persoonaa varjoihin.

Nyt ollaan jälleen näiden teemojen äärellä, kun Aavan kanssa olemme innostuneet taas lajista! Kävimme vuosi sitten mainiossa tokovalmennuksessa säännöllisesti, mutta silloin oli oman elämän murheita liikaa, joten jouduimme luopumaan valmennuspaikastamme. Tämä valmennus oli koiraa kunnioittavaa ja kaikin puolin hyvää koulutusta. Siellä rakensimme hyviä pohjia kaikessa rauhassa. Vanhoja haamuja kannoin kuitenkin päässäni, missä ne muurit olivatkaan kun niitä olisi tarvittu.. Kesällä 2017 vihdoin myönsin ystävälleni ääneen, mistä meidän tokojumi oikeasti kiikastaa. Siitä se sitten lähti avautumaan! En halua syytellä ketään, koska itse mahdollistin sen, että en suojannut itseäni ja koiraani tarpeeksi silloin kun olisi pitänyt. Ilmiönä huonosta yksittäisestä kokemuksesta nouseminen vaan otti aikansa, eikä me päästy eteenpäin ennen kuin totesin ääneen, mikä syy tokoharrastuksen jäädyttämisen takana on ollut.

Olemme käyneet nyt pari kertaa tokovalmennuksessa tarkkanäköisessä mutta lempeässä ja koiran luonnetta arvostavassa seurassa. Kouluttajalta on tullut todella eteenpäinvieviä huomioita, joita ollaan treenattu panostaen siihen, että Aavalla on tilaa olla oma luova itsensä. 

Aava nousi vuoden iässä tokossa vanhoilla säännöillä voittajaluokkaan. Nyt Aavis on 3,5-vuotias. Aava oli nuorempana häiriöistä kovin kiinnostunut ja on tyypiltään sellainen koira, jota ('väärien') juttujenkin tekeminen vahvistaa. Siinä meni aikansa, että opin ymmärtämään Aavan tapaa toimia. Sen kanssa pitää palastella liikkeet pieniksi, ja eristää tarkasti treenattavat kohdat. Enää Aava ei ole häiriöistä niin kiinnostunut. Oikein hätkähdin eilisissä treeneissä, että siitä vain Aava teki sille vieraiden koirien seassa paikkamakuun kylmiltään melkolailla suoraan halliin tultuaan. Ei Aavaa tarvi sillälailla erityisemmin viritellä myöskään töidentekoon.

Itselleni on haastavaa tietää, koska koira arvaa hyvin ja koska se osaa oikeasti. Aavassa on sellainen luova piirre, että se saattaa tehdä tarjoten hyviä merkinkiertoja monta peräkkäin, mutta sitten se keksii koittaa jotain muuta. Joku voisi tulkita tämän miksi ikinä haluaakaan pelleilyksi, mutta itse ajattelen että Aava testaa kriteeriä ja usein nämä luovuuskohtaukset tulevat silloin, kun olen vaihtanut esimerkiksi palkan eri käteen. Aavan kanssa pitäisi siis aika nopeasti lähteä tekemään häiriöitä, kun sille jotain opettaa. Vaihtaa palkan paikkaa, tehdä toistoja ja käyttää nameja. Aavassa on valtava potentiaali.

Eilisissä tokoissa treenasimme tällaisia juttuja:

Paikkamakuu piilossa, namit koiran sivuilla että muistaa ryhdin: Olin tyytyväinen, monta osaa meni hyvin. Sellainen täpäkkyys ja 'asenne' puuttuu, mutta haluan rakentaa Aavalle rennon ja luottavaisen fiiliksen. Luulen että se syntyy osia palkkaamalla ja nimenomaan älykkäällä vaatimisella. Autetaan koiraa ymmärtämään, miten se saa palkan.

Nouto/ote: Aava korjaa kapulan otetta nostossa noudon yhteydessä. Juurikaan emme ole treenanneet noutoa, niin sikäli tämä on lähinnä asia, jota en ole osannut opettaa. Nyt teimme muutamalla tavalla nostoja kokeilematta noutoa kokonaisena enää. Nostoissa moka tuli esiin tietyn välimatkan kohdalla, eli hyvä treeni. Yllätyin kuinka äkkiä Aava tajusi mistä saa palkan, ja tämä tapahtui nimenomaan siksi että se sai liikkeen osaa tehdessä myös toistaa virhettä tajuten ettei saa silloin palkkaa. Kokonainen nouto saa olla nyt tauolla, treenataan tätä nostoa kuntoon. Aava mietti tosi paljon!

Kaukot: Tässä liikkeessä on ollut hankaluuksia. Periaatteessa meillä on pohjia, mutta liikettä ei ole koossa lainkaan. Treeniä ja toistoja vaatii. Aavis teki hienosti ja luulen että luontainen tapa opettaa kaukot on nyt löytynyt. Pitää muistaa ottaa häiriöitä mukaan jo alusta asti, vaihdella omaa asentoa jne. että ei jää kiinni itse kaavoihin.

Yleisesti ottaen Aava toimi nameilla paremmin kuin lelulla, etenkin kun opeteltiin tarkkoja juttuja. En tiedä onko se niin, että itse olen parempi nameilla kouluttamaan ja lelulla sitten palkkaan valmiimpia juttuja luontaisemmin. Lelu kyllä myös kiihdyttää Aavaa, ja se saattaa näyttää silloin tyyneltä, jolloin itse luen koiraani väärin.

Eilen oli oikeasti hauskaa treeneissä! Pitkästä aikaa toden totta :)

Ajattelen näin treeneistä seuraavana päivänä, että eihän nämä jutut ole edes pitkissä kantimissa opettaa, kun keskittyy siihen mitä tekee. Ei pidä ajatella voittajaluokkaa kokonaisuutena, jossa pitää kontrolloida sitä ja tätä ja tuota. Miksi ei vaan opettaisi liikkeet niin hyviksi virheet esiin kaivaen ja koiraa oikeasti ajan kanssa oppimaan auttaen, kun sitä kautta ei tule mitään paineongelmia yhtään kenellekään? Eikä mitään ylimääräisiä ajatuksia. Aava on toisaalta osaamissaan jutuissa tosi varma. Se jaksaa tehdä toistoja, ja tekee aina parhaansa. Kultainen treenikaveri, jota arvostan juuri sellaisena kuin se on.

Onhan siinä ristiriita, että Aavan oppimaa vahvistavat kaikki jutut mitä se tekee. Niin väärät kuin oikeat. Silti annan sen tehdä liikkeiden osissa opetteluvaiheessa ihan rauhassa väärin, jotta se oppii mistä ei saa palkkaa pelkäämättä virheitä. Tein samaa Piitun kanssa, vaikka Piitu on toki eri koira kuin Aava. Lopulta ajattelen, että on mentävä niin että myös sillä on tilaa, mikä on minun oma luonteeni. En itse yksinkertaisesti halua huomautella koiraa tokossa. En halua, enkä sitä myöskään tee jatkossakaan vaikka kuka auktoriteetti käskisi. On mahtava huomata, että myös sillä tavalla saavuttaa tuloksia, mikä myös sopii itselle ja omalle koiralle.