Eilen oli tokovalmennus. Teemana olivat perusasiat, ja Aavan kanssa paneuduimme seuruun peruuttamiseen, ohjattuun noutoon ja tunnariin. On kiinnostavaa, että lopulta treenin oivallukset liittyivät kuitenkin jumittamiseen purkamiseen, ketjuttamisen jokaisen osan muistamiseen (ei saa oikoa) ja koiran arvaamiseen. 

Peruuttaminen: Puuttuva osa.. Tämä on ollut vaikeaa opettaa, ja olen luovuttanut suorastaan asian kanssa. Onneksi eilen käytiin hommaa läpi! Aava nappasi heti ensimmäisistä palkkauksista sen, että "Aaa tässä kuuluu seistä!", ja lähti peruuttamaan kyllä, mutta teki sen yksinään aueten pahoin. Tyyppi kipitti villisti takavasemmalle ennen kuin ehdin ottaa varsinaista askeltakaan. Sitten kun tuli tarpeeksi monta palkatonta toistoa, Aava veti kunnon jumit päälle, eikä enää edes istunut perusasentoon :D Tässä oli tuhannen taalan paikka purkaa jumia. Neuvot olivat tosi hyviä: ei saa oikoa mutkia, pitää aloittaa pienestä, jumista ei pidä huolestua, täytyy itse uskoa että hyvä tästä tulee ja jumittavaa koiraa täytyy palkata kaikesta pienestäkin että sen saa takaisin kuulolle. Luulen että tuon konflikti-tilanteen oikein läpiviemisen jälkeen Aava jollain tapaa alkoi luottaa paremmin muhun ja ylipäätään tokoiluun, koska se tuli illalla kotona ihan kiinni jalkoihini nukkumaan. Katsoikin ihan eritavalla muhun, luottavaisemmin. Koska itse olen pelännyt paljonkin juuri näitä tilanteita, joissa Aava vetää jumit päälle, enkä tiedä mitä tehdä. Oli huojentavaa kuulla kyseessä olevan aika perinteinen bortsujumi. Treenit jatkuu, varsinainen peruuttaminen on yhä osaamaton taito, mutta uskon että opitaan tämä lopulta näillä ohjeilla!

Läpi lopputreenien oli suuria vaikeuksia saada Aavaa istumaan sivulle :O Näissäkin tilanteissa täytyy palkata, palkata, palkata yrittämisestä. Ei kuitenkaan auttaa tai ottaa koiralta hänen tehtäväänsä itselleen. Eli Aavan pitää osata tulla sivulle, eikä -mulla- pidä olla vaikeuksia saada Aavaa perusasentoon, mutta tämän pitää tapahtua oikeassa järjestyksessä. Aavalle tulee välittää se fiilis, että hänen juminsa on huomattu, mutta että tilanne on hallinnassa eikä ole kiirettä tai muuta painetta. Aavalla oli tosi tutkimaton ilme, kun se seistä pönötti sivullani. Joko epävarma tai sitten itsevarma mutta ihmettelevä.

Ohjattu: Tehtiin alkeita, jonkinlaiset pohjat meillä on, mutta en ole varma mitä Aava osaa ja mitä taas arvaa. Itselle tuli huomioita ketjun jokaisen osan tärkeydestä, mutta ei saa jumittaa johonkin tiettyyn etäisyyteen. Apuohjaajan kanssa olisi hyvä tehdä tätä liikettä. Aavan kapulannostot olivat ihan priimaa! Ällistyttävää! Palkkasin lennosta nameilla, mutta silti oli kovasti vauhtia ja mielestäni hyvä voima.

Tunnari: Aava ei osaa nuuskia. Se on etsinyt kyllä omaa pelloista yms., mutta koska väärät ovat olleet joko isona kasana tai kokonaan poissa, Aava lopulta tuo kapulan näön avulla noutona. Luulen myös Aavan olevan sellainen koira, jonka tunnari tulee pysymään hyvänä vain säännöllisellä treenillä, mikä on tietysti loogista, mutta eroaa niin paljon Piitun tunnarista. Toisaalta Aava on muutenkin tuijottelijatyttönen, hän tykkää katsella ulkona kaikkea. Koiran luonnetta arvostaen eteenpäin.

Hyviä pointteja taas!

 

Pitkästä aikaa täällä!

Kun käy ulkopuolisten kouluttajien -yksittäisissä- treeneissä, olisi hyvä muistaa pitää suojamuureistaan kiinni. Ei ikinä pitäisi päästää ketään ulkopuolista sinun ja koirasi yhteiseen kuplaan. Voi mennä vuosia, että löytää taas oman äänensä ja uskaltaa tehdä omalla tyylillään. Harrastamisessa on aina kyse iloa tuovista asioista. Kun aloitin tokon treenaamisen tosissani vuonna 2007, tiesin mitä haen ja millä keinoin. Perustin kouluttamiseni tarjoamiseen ja koiran haastamiseen sitä kautta. Oikeaan opettamiseen. Eikä se huono tie ollut: Piitusta tuli tokovalio 2,5-vuotiaana. Piitu on luonnollinen ajattelija ja miellyttämisenhaluinen koira, mutta sen pehmeys haastoi kyllä ohjaajaa ajattelemaan ja olemaan askeleen edellä. Ei Piitun kanssa voinut upottaa sen luonnetta johonkin muottiin ja jättää koiran herkkää persoonaa varjoihin.

Nyt ollaan jälleen näiden teemojen äärellä, kun Aavan kanssa olemme innostuneet taas lajista! Kävimme vuosi sitten mainiossa tokovalmennuksessa säännöllisesti, mutta silloin oli oman elämän murheita liikaa, joten jouduimme luopumaan valmennuspaikastamme. Tämä valmennus oli koiraa kunnioittavaa ja kaikin puolin hyvää koulutusta. Siellä rakensimme hyviä pohjia kaikessa rauhassa. Vanhoja haamuja kannoin kuitenkin päässäni, missä ne muurit olivatkaan kun niitä olisi tarvittu.. Kesällä 2017 vihdoin myönsin ystävälleni ääneen, mistä meidän tokojumi oikeasti kiikastaa. Siitä se sitten lähti avautumaan! En halua syytellä ketään, koska itse mahdollistin sen, että en suojannut itseäni ja koiraani tarpeeksi silloin kun olisi pitänyt. Ilmiönä huonosta yksittäisestä kokemuksesta nouseminen vaan otti aikansa, eikä me päästy eteenpäin ennen kuin totesin ääneen, mikä syy tokoharrastuksen jäädyttämisen takana on ollut.

Olemme käyneet nyt pari kertaa tokovalmennuksessa tarkkanäköisessä mutta lempeässä ja koiran luonnetta arvostavassa seurassa. Kouluttajalta on tullut todella eteenpäinvieviä huomioita, joita ollaan treenattu panostaen siihen, että Aavalla on tilaa olla oma luova itsensä. 

Aava nousi vuoden iässä tokossa vanhoilla säännöillä voittajaluokkaan. Nyt Aavis on 3,5-vuotias. Aava oli nuorempana häiriöistä kovin kiinnostunut ja on tyypiltään sellainen koira, jota ('väärien') juttujenkin tekeminen vahvistaa. Siinä meni aikansa, että opin ymmärtämään Aavan tapaa toimia. Sen kanssa pitää palastella liikkeet pieniksi, ja eristää tarkasti treenattavat kohdat. Enää Aava ei ole häiriöistä niin kiinnostunut. Oikein hätkähdin eilisissä treeneissä, että siitä vain Aava teki sille vieraiden koirien seassa paikkamakuun kylmiltään melkolailla suoraan halliin tultuaan. Ei Aavaa tarvi sillälailla erityisemmin viritellä myöskään töidentekoon.

Itselleni on haastavaa tietää, koska koira arvaa hyvin ja koska se osaa oikeasti. Aavassa on sellainen luova piirre, että se saattaa tehdä tarjoten hyviä merkinkiertoja monta peräkkäin, mutta sitten se keksii koittaa jotain muuta. Joku voisi tulkita tämän miksi ikinä haluaakaan pelleilyksi, mutta itse ajattelen että Aava testaa kriteeriä ja usein nämä luovuuskohtaukset tulevat silloin, kun olen vaihtanut esimerkiksi palkan eri käteen. Aavan kanssa pitäisi siis aika nopeasti lähteä tekemään häiriöitä, kun sille jotain opettaa. Vaihtaa palkan paikkaa, tehdä toistoja ja käyttää nameja. Aavassa on valtava potentiaali.

Eilisissä tokoissa treenasimme tällaisia juttuja:

Paikkamakuu piilossa, namit koiran sivuilla että muistaa ryhdin: Olin tyytyväinen, monta osaa meni hyvin. Sellainen täpäkkyys ja 'asenne' puuttuu, mutta haluan rakentaa Aavalle rennon ja luottavaisen fiiliksen. Luulen että se syntyy osia palkkaamalla ja nimenomaan älykkäällä vaatimisella. Autetaan koiraa ymmärtämään, miten se saa palkan.

Nouto/ote: Aava korjaa kapulan otetta nostossa noudon yhteydessä. Juurikaan emme ole treenanneet noutoa, niin sikäli tämä on lähinnä asia, jota en ole osannut opettaa. Nyt teimme muutamalla tavalla nostoja kokeilematta noutoa kokonaisena enää. Nostoissa moka tuli esiin tietyn välimatkan kohdalla, eli hyvä treeni. Yllätyin kuinka äkkiä Aava tajusi mistä saa palkan, ja tämä tapahtui nimenomaan siksi että se sai liikkeen osaa tehdessä myös toistaa virhettä tajuten ettei saa silloin palkkaa. Kokonainen nouto saa olla nyt tauolla, treenataan tätä nostoa kuntoon. Aava mietti tosi paljon!

Kaukot: Tässä liikkeessä on ollut hankaluuksia. Periaatteessa meillä on pohjia, mutta liikettä ei ole koossa lainkaan. Treeniä ja toistoja vaatii. Aavis teki hienosti ja luulen että luontainen tapa opettaa kaukot on nyt löytynyt. Pitää muistaa ottaa häiriöitä mukaan jo alusta asti, vaihdella omaa asentoa jne. että ei jää kiinni itse kaavoihin.

Yleisesti ottaen Aava toimi nameilla paremmin kuin lelulla, etenkin kun opeteltiin tarkkoja juttuja. En tiedä onko se niin, että itse olen parempi nameilla kouluttamaan ja lelulla sitten palkkaan valmiimpia juttuja luontaisemmin. Lelu kyllä myös kiihdyttää Aavaa, ja se saattaa näyttää silloin tyyneltä, jolloin itse luen koiraani väärin.

Eilen oli oikeasti hauskaa treeneissä! Pitkästä aikaa toden totta :)

Ajattelen näin treeneistä seuraavana päivänä, että eihän nämä jutut ole edes pitkissä kantimissa opettaa, kun keskittyy siihen mitä tekee. Ei pidä ajatella voittajaluokkaa kokonaisuutena, jossa pitää kontrolloida sitä ja tätä ja tuota. Miksi ei vaan opettaisi liikkeet niin hyviksi virheet esiin kaivaen ja koiraa oikeasti ajan kanssa oppimaan auttaen, kun sitä kautta ei tule mitään paineongelmia yhtään kenellekään? Eikä mitään ylimääräisiä ajatuksia. Aava on toisaalta osaamissaan jutuissa tosi varma. Se jaksaa tehdä toistoja, ja tekee aina parhaansa. Kultainen treenikaveri, jota arvostan juuri sellaisena kuin se on.

Onhan siinä ristiriita, että Aavan oppimaa vahvistavat kaikki jutut mitä se tekee. Niin väärät kuin oikeat. Silti annan sen tehdä liikkeiden osissa opetteluvaiheessa ihan rauhassa väärin, jotta se oppii mistä ei saa palkkaa pelkäämättä virheitä. Tein samaa Piitun kanssa, vaikka Piitu on toki eri koira kuin Aava. Lopulta ajattelen, että on mentävä niin että myös sillä on tilaa, mikä on minun oma luonteeni. En itse yksinkertaisesti halua huomautella koiraa tokossa. En halua, enkä sitä myöskään tee jatkossakaan vaikka kuka auktoriteetti käskisi. On mahtava huomata, että myös sillä tavalla saavuttaa tuloksia, mikä myös sopii itselle ja omalle koiralle.

Loppukesästä kävimme kahdesti tokon yksärillä laittamassa mm ruutu ja seuruun oma asento ja rytmi kuntoon. Viimeaikoina ollaan eniten treenattu metallia ja kaukoja. Tässä katsausta mitä voittajasta on kesken. Kaikkia uusia sääntöjä en muista, joten ihan jokaiseen nyanssiin ei olla vielä paneuduttu :D Kirjoittelen ensin tämän päivän loistotreeneistä.

Tunnari kylmiltään: Aavis oli innoissaan. Neiti teki pari vähän hätäistä toistoa, mutta aina tuo oikean ja ennen kaikkea ylpeällä ilmeellä + suurella motivaatiolla. Jarrunamit toimii, ja täytyykin vahvistaa rauhaa tinkimättä innosta ja itsevarmuudesta.

Metalli tasamaana: Aava toi kapulan tänään suht hyvin. Oon teettänyt metallinoutoa syksyn ajan silleen että ennen kuin tuo metallin ei pääse koirakaverien kanssa juoksemaan. Tää on toiminut tosi hyvin :D Keskityin kehumaan ajan kanssa kun Aavis istui sivulla metallin kanssa, etten ainakaan itse välitä sitä mielikuvaa että olisi kiire päästä metallista eroon.

Ohjattu, oikea: Oikea itsessään ok. Esittelin Aavikselle ekaa kertaa myös toisen kapulan, ja Aava hakikin kerran juuri sen vasemman oikean sijaan. Pääsin palkkaamaan kun reagoi mun huikkaamiseen tässä yhteydessä. Tämän jälkeen Aava teki liioitellun kaaren oikealle ennen kuin haki kapulan. Hyvä hetki!

Puulla hyppynouto: Merkkasin hypyn mennen ja tullen, kun en halunnut heittää ohjattua kapulaa (ne menee rikki :D). Kerrasta supertoisto, johon jätettiin.

Ruutu kylmiltään: Hurjan hyvin meni! Nää on tosi hyödyllisiä juttuja. Virittelyyn Aavis vastaa ihan todella hyvin <3

Paikkamakuu 3min välipalkalla: ok!

--

Paikkamakuu: Treenaa levollista mielikuvaa vieraissa paikoissa ja vahvista ettei ennakoi istumista. Myöskin muiden käskyjen ignorausta vahvistettava.

Seuruu: Askeleet taakse ja vasemmalle. Kestoa ja lyhyitä pätkiä myöskin hyvä vahvistaa. Häiriötä perusasennossa ja seuruussa.

Jäävät: Alle aina lämmittelytreeniä! Kovassa vireessä erotteluja. Aavis ei oikeen kestä jäävissä edes pientä 'oho'-sanaa, joten ennemmin paljon auttamista eikä niin että koira joutuu arpomaan. Itse kaaviota ei olla tehty.

Tunnari: Jarrunameilla keskittymistä. Varo ettet opeta jäljestystunnaria! Into ja ilme on tällä hetkellä 10+.

Luoksetulo: Heh, treenaa ylipäätään. Tää on kyllä ollut aika hyvä kaikkineen kokoajan, mutta en tiedä ihan nykytilaa. Etenkin liikkeen alku + erottelu kaukojen alkuun.

Ohjattu: Puolia eri päivinä, mutta voisi ottaa toisen kapulan mukaan treeniin useammin. Kaarien opetusta.

Ruutu: Stoppia erikseen hurjassa vireessä, alustan kohdennusta, häiriöruutuja. Edelleen vieraita paikkoja ja virittelyn vahvistusta.

Kaukot: Tajusimpa tässä että oon palkannut Aavaa väärään suuntaan, hitto. Ei ihme että koira tulee eteenpäin mielellään. Meillä on sellainen alustaprojekti tässä käynnissä. Oon itse vähän turhautunut kun ei päästä etenemään jo. Teen jotain selvästi väärin, siis muutakin kuin palkkaus väärään suuntaan. Hyvää: Aava reagoi käskyihin, on skarppi, innoissaan. Huonoa: en osaa opettaa liikkumattomuutta ja Aava ei oo luonteeltaan mikään pilkunviilaaja.

Metallihyppy: Hypyn ajatuksen vahvistusta puulla ja metallin vahvistusta erikseen tasamaana. Ei voi vielä yhdistää.

--

 

Hiekkakenttätokot pe

Ruutu: Siirtelyt super, pitkän matkan ruudussa jäi kiinni juoksemiseen --> juoksi ruudun viereen. Korjaus ok ja vaikeuttamalla paransi. Loppuosaa jumitti, koitin vahvistaa. Kokonaisuudessaan paikka tosi hyvä!

Tunnari: Taukoa takana. Alkuun vaan hömpötteli (nosteli ja toi mitä sattuu), kun tehtävä oli liian helppo ja namipalkka ei toimi. Paransi joka toistolla, kun en mitenkään painostanut.

Hyppynouto puulla: Osissa ok, kokonaisena ok, toistolla unohti paluuhypyn. Vaikeuttamalla paransi.

 

Nurtsitokot ke

Ruutu: Meni helposti pitkäksi, kun pysäytin liian myöhään ja haluan että Aava itse hakee keskikohdan. Aava oli kyllä kuulolla ja reagoi hyvin käskyyn. Korjaukset ok. Nyt voisi tehdä kuurina heittopalkkaa niin, että koira lähtee kaukaa ruutuun mutta ite oon lähellä (että osaan stopata hyväs kohtaa). Ja stoppia koska tahansa --> palkka. Ruutu kylmiltään pitkältä matkalta yllättävän ok. Loppuosa aika hyvä jo :) Yksi toisto ilman alustaa sujui hienosti.

Sivulla (apuohjaajan) häiriköinnit: Aavalle vaikeaa. Sai monesti kieltää, mutta Aava hoksasi sitten. Palkkautui tosi hyvin, ja panostin palkkaan (sekä sosiaaliseen että lelupalkkaan). Seuruussa Aava helpommin muisti olla välittämättä häiriöistä.

Maahan huutelut: Rankka, mutta hyvä treeni :) Aava oivalsi ja palkkautui tosi hyvin.

Hyppynouto metallilla: Aava oli jotenkin tahmea ja teki ihan mitä sattuu. Olin kuitenkin tyytyväinen treeniin: sain virheitä helposti esiin, enkä helpottanut tehtävää. Lopulta Aava teki jo ihan kelpo-hämytoistonkin, eikä mennyt lankaan.

Paikkamakuu 3min yksitellen alas & ylös: Aivan hyvä. Ehkä vähän ennakoi kaverin nostamista ylös, tai kuulosteli. Makuuasento on mallia banaani. Pitäis ehkä tehdä sille jotain..

Tunnari: Tosi tosi tosi mahtavaa työtä! Namipalkalla unohti kerran mitä oli tekemässä. Vaihdoin leluun --> tosi hyvin lähti sujumaan. Tehtiin ihan eka kisamainen tunnari ikinä, ja se oli ihan loistava. Hassua. Ero noihin hiekkakenttätreeneihin: en ottanut alle mitään lälly-treenejä (Aavan mielestä), ja vaihdoin lelupalkkaan. Aava käytti hyvin nenäänsä, ja oli kaikin puolin hurjan taitava!

 

 

Ruutu: Aava alkaa olla oppinut ruudun tosi kivasti. Ollaan tehty siirtelytreenejä nyt muutamia kertoja, ja vaikka näissä treeneissä oon vain keskittynyt heittämään palkan nopeasti saamatta siirtelyä mitenkään 'valmiiksi', on Aavis hoksannut jutun hirveän hyvin. Ehkä tämän takia ruudun paikkakin on ottanut ison harppauksen eteenpäin, tai mulla on sellainen olo että Aava hahmottaa suunnilleen, missä se ruudun paikka on. Ruutu kylmiltään alustalle oli niin hyvä, että melkein teki mieli lopettaa treeni siihen :D Muutenkin läpi näiden iltatokojen tuumin monesti, että tää riittää, olipa hyvä, hieno Aava, huh tekipä se upeasti! Tehtiin hieman siirtelyä, kestoa stoppiin ja ekaa kertaa loppuosaa. Aava oli hurjan pätevä etenkin ruudun takaa ruutuun -siirrossa <3 Loppuosaa tehtiin tosiaan hieman, ja jätettiin juttu mietintämyssyyn. Palkkasin sivulletulon kaartamalla oikealle karkuun. Aava hokaskin heti sellaisen skarppiuden seuruuseentuloon, mikä oli hyvä juttu :)

Seuruu: Ei ne pulmat treenaamatta ratkea, joten otin sitten työn alle ongelman etsimisen. Seuruutin pitkää pätkää, ja kehuin aina kun Aavis korjasi paikkaa eteenpäin. Tää oli hyvä treeni :) Sain Aavan palkkautumaan pitkästä aikaa seuruussa.

Liikkeestä istu: Pari toistoa alle avuilla, sitten vapaamuotoisesti sivulta liikkeestä istu. Ensin ei muistunut Aaviksen mieleen :') <3 Mutta sitten se tajusi! Teki pari huipputoistoa, ja siihen jätettiin. Edistystä!

Metalli: Aava nostaa periaatteessa metallin ja tuo, muttei yhtään innoissaan. Vauhtinoutona Aava paristi unohti koko metallin pöpelikköön. Härnäsin neitiä niin, että jätin palkkaamatta vaikka toi kyllä kapulan odottamisen jälkeen. Katsotaan miltä näyttää seuraavalla treenikerralla :) Tää oli kuitenkin sellanen positiivinen metallitreeni, vaikkei itse liike vielä toimikaan.

Tunnari: Otettiin työn alle tunnarin alkuasennon opiskelu. Aava pyöri mielellään mun mukana :D Tunnarit oli hienoja! Vaikeammat toistot aiheutti enemmän päänvaivaa: kerran ihan tuoreella kapulalla Aava taisi avata suutaan vääränkin kalikan ympärillä, mutta en oo kauhean huolissani. Hyviä toistoja vaan lisää :) Yksi toisto oli etenkin aivan super!