Aava ja Piitu keväällä -14

Näinkö helposti se sitten kävikin, kun vaan ryhtyi puuhaan? Uusi blogi, jota ei kai pitänyt enää tulla. Toisaalta ei liene sattumaa, että niin kuin Piitunkin kanssa aikoinaan viiden kuukauden ikä tuntui hyvältä hetkeltä aloittaa tarkemmat koulutusanalysoinnit, myös Aavan kohdalla tilanne on sama. Kirjoittaminen on mulle luontainen tapa purkaa ajatuksia ja sitä kautta oivaltaa. Ehkä tulee myös treenattua useammin kun on tällainen oma paikka olemassa treenimietteitä varten, vaikkakin puhtaasti sisäisen motivaation suomalla energialla me harrastetaankin.

Piitu laiturilla

En ajatellut mitään pitkiä jutteloita tähän alkuun suoltaa meistä, mutta esittelyt tietenkin ovat paikallaan. Olen parikymppinen koiraharrastaja, Meeri nimeltäni. Opiskelen yliopistossa ja teen myös töitä. Koiraharrastukseni aloitin cavalier Ampun kanssa vuonna 2004. Ampun kanssa opin yrityksen ja erehdyksen kautta omimman tyylini kouluttaa koiria. Bordercollie Piitu, Fi Tva Story Goes Angel's Heart, liittyi joukkoomme vuonna 2007 Suskulta. Voi kuinka paljon sitä syyskuun puolivälin päivää odotinkaan, ja lopulta Piitu oli siinä. Söpönä ja hieman ihmeissään se katseli mua tummilla silmillään. Piitu on opettanut mulle aika valtaisan paljon. Vaikka ja mistä. Piitun treeneistä ja matkasta tokovalioksi kirjoitin blogia muutaman vuoden ajan. Harkitsin jo aiemmin keväällä uuden blogin pykäämistä pystyyn, Piitun ja Aavan treeniblogina. Ajatus kuitenkin mietitytti, ja lopulta hylkäsin idean. Piitusta riittäisi tarinoita jaettavaksi vaikka kirjaksi asti, mutta varsinaista tavoiteorientoitunutta treenailua en Piitun kanssa enää halua tehdä. Piitu on maailman paras ystävä juuri sellaisena kuin hän on, sillä Piitu on kuin mun toinen varjoni. Piitu treenailee omaksi ilokseen, ja panostaa nykyisin etenkin temppuihin. Syksyn tullen taidetaan virittää jälkipiuha pitkästä aikaa meidän välille ja painella metsään.

Aava 5kk

Tämän blogin päähahmona sen sijaan on Aava, Eyewitness Laughing Out Loud. Aava on siis hieman yli viiden kuukauden ikäinen bordercollie. Aava muutti meille loppukeväästä Jennin ja Markon luota ja on osoittautunut aivan ihanaksi tyypiksi. Aava on iloinen, mutkaton, innostuva, söpö, älykäs ja vilpittömän rakastettava pieni bordercollie. Aava aloitti oppimaan oppimisen seitsemän viikon iässä, ja hän onkin jo kovin taitava monissa jutuissa. Aavis sopii hurjan hyvin "mun käsiin" jos näin voi ilmaista. Siinä missä minä ja Piitu ollaan mietiskeleviä, Aava on tosi suora ja huumorintajuinen. Ja se on hirveän kiva juttu. Aavan kanssa on tarkoitus tokoilla ja tehdä pk-jälkeä. Toko on kuitenkin meidän päälaji.

Tästä lähtee kirjoittelut. Laittakaa kommentteja tulemaan matalalla kynnyksellä, uudet näkökulmat on aina tervetulleita. Ja terveiset tietysti myös :)