Voi vitsit, en varmaan koskaan lakkaa hehkuttamasta Aavaa. Se on niin huikea koira! Välillä en tajua sen näkökulmaa helposti, mutta tälleen pian 10kk yhdessä treenaamisen jälkeen alan hiukan päästä jyvälle miksi Aava vastaa asioihin tietyllä tavalla. Vakavemmin tokoilleen Piitun jälkeen on mulle tosi uutta kun treenikoira on vilkas ja juoksee aina lujaa. Mutta kylläpä on palkitsevaa touhua :) Oon alkanut intoilla kisojen perään, nyt se kärpänen sitten vihdoin puri ihan kunnolla. 

Ollaan pureuduttu treeneissä semmoisiin juttuihin mitä ei vielä olla aiemmin osattu.

P-makuu: Viiveen vahvistaminen käskyn jälkeen on ollut haastavaa. Aavis pomppii ylös alas ja peruuttaa ja ja ja.. Mutta ehkä tänään tuli läpimurto asiaan. Sitten opeteltiin jättökäskyä. Aava helposti peruuttaa jos se kuulee jonkun sanan, joten tätäkin saa vahvistaa vielä paljon, vaikka menikin hyvin tällä kertaa. Itse p-olo on ok (2 min tänään, osa 'piilossa').

Seuruu: Säännöllisesti oon vahvistanut seuruun ideaa, ja Aava on ällistyttävän varma seuruupaikasta. Niin hienoa <3 Takapäänkäyttö on kans aivan super!

Alusta: Vihdoinkin Aavis oppi jäämään alustalle, huh mikä työvoitto. Opetin tämän huolimattomasti pikkupikkupentu-Aavalle, ja lujassa istui vanha tapa. 

Jäävät: Makuuta on pitänyt palkata paljon, ja tänään ne sujuivatkin hienosti. Mutta mikä parasta, tehtiin ekaa kertaa sekä seiso että makuu samassa treenissä, ja se onnistui :) Opeteltiin myös takapalkkaa, minkä Aavis oivalsi heti. Tuntui innostuvan lisää vain.

Ollaan myös treenattu sanallisia käskyjä maahan-istu-seiso, ja näiden erottelua. Lisäksi oon koittanut olla palkkaamatta Aavista ainaisesta peruuttelusta. Oon vahvistanut pakkia pentuna niin paljon, että se on Aavan suursuosikkiliike.