Aaviksella oli tuossa kuukausi takaperin kovin kovin rankkaa. Onneksi Aavis toipui, mutta mua ahdistaa vielä se, ettei Aavaa voi viedä huoltoon ennen kuin tarpeeksi kauan aikaa on kulunut noista painajaismaisista hetkistä. Pikku-Aavan maha kun jouduttiin avaamaan, että pystyttiin sulkea pois suolitukos. Nyt Aava liikkuu vähän epäpuhtaasti, enkä oo kauheasti sitä uskaltanut riehuttaa.

Tokorintamalle kuuluu kuitenkin aika hyvää. Aavan seuruu on kuin onkin tosi hienoa, ja se ihan oikeasti tietää mitä seuraaminen tarkoittaa <3 Liikkeestä seisominen on edistynyt, joskaan ei valmistunut. Paikallaoloja on jotenkin tylsä treenata, vaikka mietin usein asiaa. Täytyisi tehdä suunnitelma, ja pitäytyä siinä. Aavalla on kova tarmo päästä tekemään ajattelua vaativia juttuja, joten ollaan temppuiltu jonkin verran. Leikkiminen puolestaan ei joka kerta oikein onnistu. Selvästi toiset lelut, kuten pitkänaruinen narupallo, on kivempia kuin toiset (esim. patukka josta ei oikein saa hyvää otetta). Koitetaan vihdoin palata tokoarkeen (se treenisuunnitelma olisi tarpeen..) Ainiin, uudet tokosäännöt vaikuttivat paljon mukavemmilta kuin mitä pelkäsin etukäteen!