Jes, vihdoinkin mulle iski paikallaoloinspiraatio. Aava on treenannut niin istumista, makuuta kuin seisomistakin. Seisominen oli alkuun vaikeaa, mutta kun harjoiteltiin hetki kapula suussa seisoskelua, alkoi perus paikallaseiso tuntua helpolta. Aava on kyllä hauska tapaus, kun se ei vilkkaudeltaan aina muistaisi mitä olikaan tekemässä. Hassu se on <3 Seuruu on edelleen hirveän kivaa ja näyttää hyvältä. Silloin ennen Aaviksen saikkua pennun pää pyöri aika helposti ties mille äänille yms., mutta nyt sellaista ei oo enää ollut ollenkaan Aavan tekemisessä. Otettiin eilen myös ensitreenit omalla 'hypyllä', lähinnä alo-hypyn ideaa yritin Aavalle myydä. Seisomisharkan jälkeen juttu tuntuikin olevan Aavalle hyvin luontaista ja seisominen oli looginen asia tarjota paikallaseiso-treenien perään. Nyt oikeastaan kaikki muut alo-jutut on hyvällä alulla, paitsi liikkeestä maahanmeno ja juoksuseuruu. Lisäksi Aaviksella ei oo mitään paikka-käskyä olemassa, mutta sellaisen haluaisin sille opettaa.

Käytiin me sunnuntaina kaverin kanssa treenaamassa hieman ja sen päälle lenkillä. Aava teki kontaktikävelyä/seuruuta ja sitten yhteispaikkamakuun. Jonkin verran Aava otti ihanasta ystävästään häiriötä, mutta ihan hyvä että tulee näitä 'virheitäkin' välillä. Olin kuitenkin tyytyväinen Aavan tsemppaamiseen. Kivat lyhyet hyvänmielen treenit :)

Aavikselle oon alusta asti kaavaillut tokokoiran virkaa, mutta sellainen palava kisainnostus on ollut piilossa. Tiedän että todellakin kisataan ja tähdätään sinne kuuhun asti (silloin yltää vähintään taivaisiin tai no ainakin eeveeällään :), mutta. Aavan ekat kuukaudet meillä meni siihen, että ihmettelin, voiko mulla oikeasti olla noin hieno ja mutkaton koira. Treenattiin kyllä laadukkaasti ja näin paljon vaivaa Aaviksen sosialistamiseen, mutta en katsonut mitään koetta Aavalle valmiiksi kisaiän koitettua. Viimeaikoina on puolestaan ollut haastavaa orientoitua tokoiluun kisamielessä, kun oon ollut vaan niin onnellinen että Aava on terve ja oma itsensä. Sitten taas huomasin tässä Aavaa viikon ajan enemmän treenanneena, että hitsit miten tää on kivaa. Kun ei jarruttele, saa niin paljon enemmän. Ja tällä tiellä ajateltiin pysytellä :)